Vuoden Kirurgi -tunnustuspalkinto

Vuoden kirurgi on Suomen Kirurgiyhdistyksen jakama tunnustuspalkinto. Vuosittain Suomen Kirurgiyhdistyksen jäsenet voivat ehdottaa palkinnon saajaksi ansioitunutta kollegaansa, joka pääsääntöisesti toimii käytännön kirurgina. Erityisesti kollegiaalisuus, mutta toisaalta myös opetus ja tutkimus.  Useampi suosittelija sekä erikoisala- ja alueelliset rajat ylittävät suositukset lisäävät ehdotuksen painoarvoa. Katso  alla Vuoden Kirurgi -tunnustuspalkinnot alkaen vuodesta 2002. 
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

Jyrki Kankare kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta 1978. Seuraava vuosi kului asevelvollisuutta suorittaessa ja vielä toinen tulevaisuutta pohtiessa samalla Helsingin Yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa opiskellen. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin Yliopistosta 1986, kirurgian erikoislääkäriksi 1992 sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1994 edelleen Helsingissä. Lääketieteen tohtorin tutkinnon hän suoritti Helsingin Yliopistossa 1999. Varsinaisen työuran hän on suorittanut ensin HYKS:n ja sittemmin HUS:n Töölön sairaalassa selkäortopedian osastolla, jonka vastuulääkärinä hän on toiminut vuodesta 2000 alkaen. Osastonylilääkärin virkanimitys astui voimaan 2013.

Kiinnostus kirurgiaan syntyi opiskeluaikana kliinisten kurssien kuluessa. Yleiskirurgiaan perehtyminen tapahtui pääasiassa Helsingin kaupungin Marian sairaalassa, jossa siihen aikaan toiminta gastroenterologisessa ja endokriinisessa kirurgiassa, verisuonikirurgiassa, urologiassa ja ortopediassa oli erittäin vilkasta ja aktiivista. Ortopediaan ja traumatologiaan perehtyminen jatkui Töölön sairaalassa, josta Kankare ortopediksi valmistumisen jälkeen ehti lähteä muualle töihin vajaaksi puoleksi vuodeksi, kun kutsu kävi takaisin Töölön sairaalan selkäortopedisen osaston osastonlääkäriksi 1995. Alkuvuodet selkäortopedisella osastolla Kankare hoiti selkäkirurgian ohella ”kaikkia ongelmia” mukaan lukien vaativa endoprotetiikka, osteotomiat, ligamenttikirurgia, olkakirurgia, artroskooppinen kirurgia ym., mutta HUS:n perustamisesta v. 2000 lähtien osaston toimenkuvaksi selkeytyi puhtaasti selkäkirurgia, kohteena rinta- ja lanneranka kaikilla indikaatioilla sekä kaularangan traumatologia, jolloin Kankarekin saattoi keskittyä selkärangan kirurgiaan – HUS:n suuren väestöpohjan vuoksi myös päivystystoiminnassa.

Sivutoimisesti Kankare on antanut huomattavan määrän asiantuntijalausuntoja Potilasvakuutuskeskukselle ja Potilasvahinkolautakunnalle sekä toiminut aikoinaan vakuutuslääkärinä ja yksityislääkärinä.

V. 2004 Kankare kutsui kokoon joukon ortopedeja ja neurokirurgeja ympäri Suomea tavoitteena perustaa kahden erikoisalan selkäkirurgien yhteistyöfoorumi. Syntyi Suomen Selkäkirurgiyhdistys ry, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana Kankare toimi 2004-08. Sittemmin hän on toiminut aktiivisesti yhdistyksen puitteissa valtakunnallisen selkäleikkausrekisterin kehittämisessä.

30 vuotta kestäneen selkäkirurgin uran aikana Kankare on kouluttanut suuren määrän kirurgikollegoja, osallistunut kandiopetukseen, opettanut joka vuosi Lääkäripäivillä ja kirjoittanut selkäkirurgiaa koskevia osuuksia lähes jokaiseen kotimaiseen aihetta käsittelevään oppikirjaan. Hän on aktiivisesti ottanut käyttöön uusia leikkausmenetelmiä välttäen kuitenkin ohimeneviin muotivirtauksiin, ”kaupallisiin hömpötyksiin”, sortumista. Noihin vuosiin mahtuu myös lukuisia organisaatiouudistuksia ja mullistuksia niin HYKS-HUS:ssa kuin valtakunnallisesti: HUS:n synnyttäminen, hoitotakuulaki, koronaepidemia, sairaanhoitajapula, sote-uudistus, muutto Siltasairaalaan, säästövaatimukset. Näissä myrskyissä hän on pyrkinyt aina pitämään potilaiden, käytännön työntekijöiden ja veronmaksajien puolta.

Vapaa-aika kuluu pääasiassa perheen kanssa kotia hoitaen, mökkeillen ja veneillen. Ajallinen tasapaino ei raskaassa ja vaativassa työssä aina ole ilmeisesti välttämättä osunut kohdalleen päätellen siitä, että kahdeksasta lapsesta yksikään ei toistaiseksi ole päätynyt lääkärin uralle. Sen sijaan heidän tutkintokirjostaan löytyy pappi, diplomi-insinööri, puuveneveistäjä, näyttelijä, sosionomi, kuvataiteilija ja tuleva artesaani, joten kirurgin geeneistä on moneksi – ja oikeastaan kirurgin ammatissakin tarvitaan kaikkia noita taitoja. Toivo on tulevaisuudessa: kahdeksasta lapsenlapsesta kaksi on jo uteliaana haastatellut, millaista on olla kirurgi.

 Ursprungligen hemma från Kyrkslätt. Blev student från Virkby svenska Samskola. Utbildade sig först till sjukskötare men intresse för medicin gjorde att hon sökte in till Helsingfors Universitet och där blev hon medicine licensiat 1992. Under hela grundutbildningen fanns stort intresse för kirurgi.
Specialist utbildningen i  Allmän och Gastrokirugi utförde hon i Trondheim Norge. I Trondheim föddes 2 döttrar och då specialist utbildningen var färdig och döttrarna kom i skolålder kom beslutet att flytta tillbaka till Finland och jobba. I augusti 2003  började hon jobba på Ålands Central Sjukhus på Kirurgiska enheten. Tog tid att acklimatisera sig till litenheten på ön och ensamheten som kirurg. Fått lära sig att ta hand om  sjukdomar / olycksfall som hör till helt andra specialiteter, men det har också gjort jobbet utmanande. Kontakten med ÅUCS (TYKS) har varit en viktig livlina för henne. Varit med och utvecklat laparoskopin på sjukhuset och idagsläget görs det som kan laparoskopi vägen. Fått nu hjälp av yngre kollega som kommit för några år sedan och som är drivande med att försöka införa nya tekniker på repertoaren. Fritiden har gått åt till hennes döttrar och  funnits gemensamt intresse i ridning. På höstarna har det varit jakt i mån av tid. Dessutom finns trädgårdsarbete och vandring  som  intresse.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut Vuoden Kirurgiksi 2022 Olli Kruunan, Lapin keskussairaalasta.
Olli Kruuna kirjoitti ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta 1972. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1980 Tampereen yliopistosta. Kiinnostus operatiiviseen alaan syntyi hänen työskennellessään Libanonissa sisällissodan aikana 1982–83. Kirurgian erikoislääkäriksi hän valmistui 1989 ja gastrokirurgian erikoislääkäriksi 1991 Helsingin yliopistosta. Laparoskooppinen kirurgia aloitettiin Meilahdessa 1990 ja Olli Kruuna pääsi alusta saakka sitä tekemään ja kehittämään. Tähystyskirurgian kehittäminen jatkui Marian sairaalassa, jonne hän siirtyi 1994.  Mariaan saatiin joukko laparoskopiasta kiinnostuneita kirurgeja. Paitsi että itse koulutettiin erikoistuvia kirurgeja, opettajiksi kutsuttiin eurooppalaisia huippulaparoskopisteja. Tämä toiminta jatkui Kirurgisessa sairaalassa ja Jorvin sairaalassa, joissa Olli myöhemmin työskenteli. Hän oli järjestämässä laparoskooppisen kirurgian kursseja ensin suomalaisille, myöhemmin myös muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kirurgeille. Myös nopean toipumisen kirurgia aloitettiin Marian sairaalassa nopeasti professori Kehletin asiaa koskevien julkaisujen ilmestymisen jälkeen. Kansainvälisen Punaisen Ristin sotakirurgisella komennuksella Olli oli ensimmäisen kerran 1989 Keniassa. Sen jälkeen hän on ollut komennuksilla Somaliassa, Thaimaassa, Sudanissa, Etelä-Sudanissa, Darfurissa, Afganistanissa, Haitissa, Ukrainassa ja Bangladeshissa. Lisäksi hän on ollut Merentutkimuslaitoksen pohjoismaisen tutkimusryhmän lääkärinä Etelämantereella. Eläköidyttyään HUSista 2020 Olli Kruuna siirtyi kirurgiksi Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan. Siellä hänen on helppo toteuttaa harrastuksiaan: luontovaelluksia, lintujen tarkkailua ja kulttuurista nauttimista.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut Vuoden Kirurgiksi 2021 Karri Mesimäen Helsingin yliopistolliseta sairaalasta. 
Tämä kasvokirurgian moniosaaja on vapaa-ajallaan intohimoinen polkujuoksija, suklaata rakastava pesäpallokenttien koppari ja varsinainen koripallotaituri. Tie kirurgian huipulle on kulkenut Pohjanmaalta ensin Helsinkiin, jossa Karri opiskeli hammasteknikoksi, jatkoi iltalukioon ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ensin Karri opiskeli hammaslääkäriksi ja vielä kesken opintojen haki uudestaan lääketieteelliseen suorittamaan myös lääkärin tutkinnon. Pohjanmaalaisella pojalla oli yhtäkkiä kolme tutkintoa ja edelleen intoa opiskella lisää. Karri aloitti leukakirurgiaan erikoistumisen ja teki itse ensimmäiset 3D-suunnittelut käyttäen hammasteknikkokoulutuksen vaha-ja metallioppeja, eteni siitä eri tekniikoita käyttäen virtuaaliseen 3Dsuunnitteluun. Kansainvälisestikin huomioitu tutkimus kantasoluista kasvatetusta kasvojen luun rekonstruktiosta julkaistiin vuonna 2009. Karri onkin osallisena lähes 20:ssa kansainvälisessä julkaisussa kasvokirurgian alalla, mutta totta puhuen, suurin palo hänellä on käytännön kirurgiaan. Suomen molemmissa kasvojen siirroissa Karri toimi merkittävässä roolissa ja hänen osaamisensa sekä kasvotraumatologiassa että pään ja kaulan alueen tuumoreissa auttaa potilaita viikoittain HUS:issa. Karri on valittu erikoistuvien keskuudessa vuoden erikoishammaslääkärikouluttajaksi, hän on äärettömän kollegiaalinen ja arvostettu työkaveri myös yli erikoisalojen. Karrin kyky hahmottaa kasvojen kolmiulotteiset rakenteet on poikkeuksellinen ja hänen taitavat kätensä ovat valmiita auttamaan niin erikoistuvia kuin muitakin kollegoja milloin vain.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut Vuoden Kirurgiksi 2020 gastrokirurgi Arto Saarelan autobiografia:
Ylioppilaaksi Oulussa Tuiran Yhteiskoulusta 1974, tekniikan ylioppilas 1974-76, LL Oulun Yliopisto 1981, kirurgian erikoislääkäri Oulun Yliopisto 1988, erikoistuminen gastroenterologiseen kirurgiaan alkuun Lundin Ylipistollisessa Sairaalassa reilun vuoden 1989, josta ensimmäinen tieteellinen maksakirurgiaa koskeva yhteisjulkaisukin ja gastrokirurgiksi Oulun Yliopisto 1991. Lääketieteen tohtoriksi Oulun Yliopisto 1999. Väitösaiheena rintasyöpä, jota tuolloin lisämunuaisten lisäksi leikattiin työskentelemälläni OYS:n kirurgian osastolla gastroenterologisten potilaiden ohessa. Pian tämän jälkeen OYS:n apulaisylilääkärinä elektiivinen potilasaineistoni vakiintui yksinomaan maksa-sappi-haimapotilaisiin sekä tietenkin kaikkiin vatsapäivystyspotilaisiin. 90-luvun alussa aloitin myös varsin itsenäisesti ERCP-toiminnan edellisen tekijän siirtyessä yllättäen muualle. Tuolloin pidin useita vuosia myös opetuskiertoja lääketieteen kandidaateille. ERCP:n ja haimakirurgian opetus- ja koulutusvastaavana olenkin toiminut siitä lähtien.  Tutkimuspuolella olen toiminut perustamisesta lähtien kutsuttuna yhtenä kolmesta suomalaisesta Ruotsin Karoliinisen Sairaalan kirurgian professorin  Urban Arnelon vetämässä yhteispohjoismaisessa ERCP-työryhmässä (aluksi ANDRE eli Advanced Nordic Development and Research in Endoscopy, nykyään SADE eli Scandinavian Association for Digestive Endoscopy Study Group) sekä osallistunut klinikan tutkimushankkeisiin sekä toiminut väitöskirjan tarkastajana. Olen ollut mukana järjestämässä lukuisia alan paikallisia ja kotimaisia koulutustilaisuuksia sekä em yhdistyksen kautta esim. ”ERCP 50-vuotta”- kongressia Malmössa pari vuotta sitten. Gastroenterologisen kirurgian dosentuurin sain v. 2019.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut Vuoden Kirurgiksi 2019 käsikirurgi Pasi Paavilaisen Tampereelta. Pasi tunnetaan käsikirurgian moniosaajana omimpana alueenaan congenitaaliset käden rekonstruktiot ja olkahermopunosvammat.

Pasi Paavilainen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1992, kirurgian erikoislääkäriksi 1999 sekä käsikirurgian erikoislääkäriksi 2002 Tampereen yliopistosta. Kliinisenä opettajana kandiopetuksessa hän toimi 2002-2007. Vuoden jakso Singaporen yliopistosairaalassa (2003-2004) ohjasi tulevaa uraa plexuskirurgian suuntaan. Kesän 2015 hän toimi Kenian Kendu Bayssa konsultoivana käsikirurgina. Edelleen hän toimii TAYS:ssa erikoislääkärinä.

Pasi on kantanut vahvan panoksensa käsikirurgian kehittämiseen. Vuodet 2004-2009 hän toimi aktiivisesti käsikirurgiyhdistyksen hallituksessa. Hän on ollut järjestämässä mikrokirurgian kursseja Tampereella 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja pääorganisaattorina vuosina 2008-2016.  Kadaverikoulutuskeskuksen valmistuttua Tampereelle 2014, hän on organisoinut valtakunnallisia master- käsikirurgi koulutuksia vuosittain.

Kliininen työ sairaalassa painottuu olkahermopunosvammojen ja congenitaalisen käden rekonstruktioihin. Hänen leikkaustekniikkanssa on atraumaattista ja vähäeleistä. Hän on kehittänyt hoitokäytäntöjä muun muassa Erbin-pareesin hoidossa, käden pehmytosapeitoissa ja distaalisissa amputaatiovammoissa.

Raskaan kliinisen työn, koulutuksen ja perhe-elämän Pasi on pystynyt yhdistämään toimivaksi kokonaisuudeksi josta merkkinä on kahden lapsen seuraaminen lääketieteen alalle.

Eija valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1987 ja lääketieteen tohtoriksi 2001. Kirurgian erikoislääkärin oikeudet hän sai vuonna 1995, ja thorax- ja verisuonikirurgin pätevyyden 1997. Valmistuttuaan erikoislääkäriksi Eija työskenteli erikoislääkärinä sydän-ja thoraxklinikassa Helsingissä vuoteen 2001, minkä jälkeen hän siirtyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan, jossa hän toimii edelleen osastonylilääkärinä.

Helsingin erikoistumisvuosilta Eijalla on maine uutterana ja ainutlaatuisen tehokkaana työtoverina. Hän ei tehnyt määrättyjä tehtäviä heti, vaan oli tehnyt ne jo ennen määräystä. Hänet muistetaan Helsingissä avoimena, suorana ja uutterana työntekijänä, jonka ei korosta omaa työmääräänsä vaan antaa tulosten puhua puolestaan. Helsingin kollegojen mukaan taitavan sydän-, thorax- ja verisuonikirurgin lähtö Lappeenrantaan oli menetys Helsingille, mutta voitto Etelä-Karjalalle.

Eijan väitteli tohtoriksi vuonna 2000 aiheesta ”Aivohalvaus sydänkirurgiassa”. Väitöskirjaa on pidettävä merkittävänä, koska se on yksi harvoista väitöskirjoista, jonka tulokset ovat vaikuttaneet nopeasti kliiniseen työhön.

Eija tunnetaan Lappeenrannan vuosiltaan uupumattomana ja taitavana kliinikkona ja kouluttajana. Hän on kouluttanut huomatavan määrän runkokoulutusvaiheen kirurgeja, joiden ylistävä palaute on kantautunut kauas kotisairaalan ulkopuolelle. Eijan rautainen ammattitaito ja mutkaton asenne verisuoni- ja thoraxkirurgiaan on innostanut useampia nuoria kollegoja hakeutumaan erikoisalalle. Eija toimii myös edelleen säännöllisesti vierailevana seniorikirurgina Helsingin thoraxkirurgian klinikassa.

Eijan voi hyvin sanoa olleen kirurgina aina aikaansa edellä. Hän on pystynyt yhdistämään raskaan ja vaativan kliinisen työn, kouluttajana olemisen, työyhteisöhengen ylläpidon ja perhe-elämän toimivaksi kokonaisuudeksi siten, että lopputulos ei ole kompromissi, vaan toisiaan täydentävä kokonaisuus.

Paljasjalkaisena helsinkiläisenä nuoruutensa viettänyt Heikki Ahtola valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1978, jonka jälkeen juna vei Joensuuhun, Pohjois-Karjalan Keskussairaalaan. Heikin itsensä mukaan Pohjois-Karjalaan veti luonto ja avoimet ihmiset.

Kuopion ylipistollisessa sairaalassa vietettyjä erityvän vaiheen koulutuksen vuosia lukuun ottamatta Heikki on tehnyt koko työuransa Joensuussa. Heikki valmistui yleiskirurgiksi 1987 ja  vatsaelinkirurgian erikoislääkäriksi 1993. Joensuussa työura vei erikoislääkärin virasta apulaisylilääkärin viran kautta osastonylilääkäriksi ja lopulta ylilääkäriksi.

Heikki on omistautunut urallaan kirurgian kehittämiseen, muun muassa olemalla mukana Suomen ensimmäisen päiväkirurgisen leikkausyksikön perustamisessa. Hän toi myös haimakirurgian ja ERCP-toiminnan keskussairaalaan, ja on ollut etulinjassa kehittämässä laparoskooppista kirurgiaa.

Heikki tunnetaan kollegoiden keskuudessa ennakkoluulottomana ja optimistisena uuden tekniikan käyttöönottajana. Hän on antanut merkittävän työpanoksen sähköisten sairauskertomusjärjestelmien kehittämiselle, kirurgian laadunseurantaohjelman luomiselle ja laparoskooppisten leikkausten videoseurannan kehittämiselle. Heikin innovaatio on myös erikoistuvien lääkäreiden sähköinen lokikirja. Terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyyden hän sai 2017.

Heikki tunnetaan paitsi taitavana kirurgina, myös suurena humanistina ja väsymättömänä kouluttajana ja innovoijana. Heikin teesejä ovat lääkärinä oleminen ennen kirurgina olemista ja työyhteisön sosiaalinen merkitys myös työajan ulkopuolella. Tästä esimerkkinä toimivat säännölliset Exitus- ja Survival -meetingit sekä Joensuuhun 1999 perustettu Avoin Eettinen Foorumi. Heikki on antanut myös merkittävän työpanoksen järjestötoimintaan sekä kirurgian- että yleisemmin koko lääketieteen saralla. Tämä työ jatkuu edelleen, vaikka kliinisestä työstä Heikki jäi eläkkeelle 2017.

Satakuntalaissyntyinen Jorma Hannukainen on pitkän työuran Satakunnan Keskussairaalassa tehnyt kirurgian moniosaaja. Jorma valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1977, työskenteli alkuun yleislääkärinä Ulvilan terveyskeskuksessa, siirtyi sitten apulaislääkäriksi Satakunnan keskussairaalaan ja jäi sille tielle.

Hannukainen sai kirurgian erikoislääkärin pätevyyden Turun yliopistosta 1985 ja verisuoni- ja thoraxkirurgian pätevyyden Tampereen yliopistosta 1992. Muun työuransa hän on tehnyt Satakunnan keskussairaalassa, vuoteen 2001 erikoislääkärin virassa, 2001-2012 operatiivisesta toiminnasta vastaavan ylilääkärin virassa ja 2013 lähtien kehittämistehtävissä osastonylilääkärin vakanssilla tehden samalla yleiskirurgin ja verisuonikirurgin kliinistä työtä. Kirurgian lisäksi terveydenhuollon kokonaisuus ja erityisesti terveystaloustiede on ollut Hannukaisen mielenkiinnon kohteena. Hän hankki hallinnon pätevyyden 2004 ja suoritti sittemmin eMBA tutkinnon.

Jorma on säilyttänyt uransa ajan mielenkiinnon koko kirurgian kenttää kohtaan ja tehnyt thorax- ja verisuonikirurgian lisäksi runsaasti yleis- ja käsikirurgiaa. Hänet tunnetaan poikkeuksellisen taitavana kirurgina ja opettajana. Päivystäessään hän on ollut aina saatavilla kellonaikaan ja potilaan vaivaan katsomatta. Hallintourastaan huolimatta hän on useana vuonna tehnyt eniten kirurgisia toimenpiteitä klinikassaan toimien opettajana ja innoittajana nuorille runkokoulutusvaiheen kirurgeille.

Emeritusprofessori Juha Hernesniemi valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1973 Zürichista, Sveitsistä ja lääketieteen tohtoriksi sekä neurokirurgiksi vuonna 1979 Helsingistä. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat aivoverisuonikirurgia, sekä kallonpohjan ja aivojen kasvaimet. Hän on kirjoittanut lukuisia kansainvälisiä julkaisuja aivoverisuonisairauksista, aivokasvaimista ja neurokirurgisista tekniikoista. Professori Hernesniemi on Suomen Neurokirurgiyhdistyksen ja World Academy of Neurological Surgeons (WANS) perustajajäsen.

Professori Ari Leppäniemi tunnetaan taitavana kirurgina ja miellyttävänä kollegana. Hän on tieteellisesti erittäin meritoitunut, ja on toiminut Scandinavian Journal of Surgeryn päätoimittajana ja The World Journal of Surgeryn associate editorina. Leppäniemi on toiminut sotakirurgina Thaimaassa, Pakistanissa ja Keniassa, ja hän tekee ja ohjaa aktiivisesti alan tutkimusta. Hänen tutkimustyönsä vaikeiden vatsakatastrofien jälkitilojen hoidosta on kansainvälistä huippua. Leppäniemellä on laajat kansainväliset kontaktit kirurgipiireihin ympäri maapalloa, ja hän on toiminut Maailman Traumakirurgiyhdistyksen (IATSIC), Maailman Sotakirurgiyhdistyksen (APIMSF) ja Euroopan Trauma- ja päivystyskirurgisen yhdistyksen (ESTES) puheenjohtajana. Leppäniemi onkin erittäin haluttu ja taitava luennoitsija sekä ulkomailla että kotimaassa. Pitkälti Leppäniemen työn ja suhteiden ansiosta Kansainvälisen Kirurgiyhdistyksen (ISS) International Surgical Week pidettiin Suomessa 2013. Mainiosti onnistunut kokous teki suomalaista kirurgiaa tunnetuksi maailmalla.

Dosentti Erkki Suominen, 61, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1978 Turun yliopistosta, sai erikoislääkärin oikeudet kirurgiassa vuonna 1985, ortopediassa ja traumatologiassa 1989 sekä plastiikkakirurgiassa vuonna 1991. Hän on toiminut Turun yliopistollisen keskussairaalan plastiikkakirurgisen yksikön osastonylilääkärinä vuodesta 2001 ja ylilääkärinä vuodesta 2008. Hän aloitti plastiikkakirurgien erikoislääkärikoulutuksen Turussa vuonna 2001.

Suominen tunnetaan taitavana ja innovatiivisena kirurgina, joka on paneutunut ensisijaisesti mikrokirurgiaan ja sen kehittämiseen. Plastiikkakirurgian monista alueista hänet tunnetaan erityisesti pään ja kaulan alueen kirurgina ja imuteiden mikrokirurgian kehittäjänä.

Suomisen johdolla Tyksissä aloitettiin vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa mikrokirurgiset verisuonitetut imusolmukesiirteet imunesteen virtauksen estymisestä aiheutuvan turvotuksen eli lymfödeeman hoitoon.

Hänen tutkimusryhmänsä työ mikrokirurgisista imusolmukesiirroista yhdistettynä mikrokirurgiseen rinnan puutoksen korjaukseen julkaistiin ensimmäisenä maailmassa. Hänen ohjauksessaan on juuri valmistumassa ensimmäinen aihetta käsittelevä kliininen väitöskirja.

Potilaiden oikeus laadukkaaseen hoitoon on Suomisen sydäntä lähellä. Suomista pidetään poikkeuksellisen lahjakkaana kirurgina. Hänen työtavalleen ominaisena pidetään potilaan kudosten kunnioitusta, teknisiä oivalluksia ja sitkeyttä hankalassa tilanteessa. Suominen on valmis auttamaan kollegoitaan ongelmallisissa leikkaustilanteissa ja aina innostunut löytäessään uuden metodin kehittää korjaavaa plastiikkakirurgiaa.

Hallikas on taitava moniosaaja, ”vanhan hyvän ajan” yleiskirurgi, joka on uransa aikana leikannut lähes kaikkea päästä varpaisiin, urheiluvammoista vaativaan haimakirurgiaan. Viime aikoina hän on keskittynyt gastrokirurgiaan ja kaulan alueen endokriiniseen kirurgiaan.

Hannu on vuosien varrella kouluttanut kymmeniä erikoistuvia lääkäreitä. Hannun työstä suorastaan heijastuu rakkaus opettamiseen. Se tulee esille osastokierroilla, leikkausalissa, poliklinikalla ja kahvipöytäkeskusteluissa. Yksi Hallikkaalle ominainen tapa opettaa on johdatella oppijan ajatuksia kohti oivallusta. Tämä, jos mikä, motivoi ja tuottaa iloa nuoressa kirurgin alussa. Loppuun asti mietityn leikkaustekniikan lisäksi Hannu esimerkillään opettaa lääkärin etiikkaa ja yleistä elämänkatsomusta- milloin potilasta voidaan auttaa leikkauksella ja milloin ei. Monille nuorille lääkäreille hän on toiminut esikuvana ja innoittajana kirurgin uralle.

Potilaita Hallikas hoitaa humaanilla tavalla, aikaa riittävästi antaen. Hän ymmärtää hoidossa myös muita kuin kirurgisia aspekteja. Vuosien kokemus ja ajan tasalla oleva tietämys johtavat kokonaistilanne huomioiden hyvin perusteltuihin ratkaisuihin ja hankalatkin asiat hän osaa kertoa inhimillisellä tavalla. Hannun loistavat ihmissuhde- ja viestintätaitonsa ovat jotain, mitä kollegat ihailevat. Niinpä hän sai puoltavia kommentteja asemasta riippumatta yhtäläisesti ylilääkäreiltä, erikoislääkäreiltä ja erikoistuvilta kollegoilta.

Kirurgian ja urologian erikoislääkäri Juhani Ottelin täytti 70 vuotta 12.7.2011. Siitä huolimatta hän hoitaa edelleen urologian erikoisalan ja raskasta gastrokirurgiaa Kemissä. Leppoisan ja nallekarhumaisen olemuksen taakse kätkeytyy piinkova kirurgi. Voi sanoa että hän on viimeisiä mohikaaneja, joka hallitsee lähes kaiken kirurgian kallosta varpaisiin. Peruskoulutuksensa Jussi sai Kuopiossa. Jyväskylässä vietettyjen vuosien jälkeen hän siirtyi Kemiin 1977.  Voi hyvällä syyllä sanoa, että hän on ollut omalla työpanoksellaan edesauttamassa Länsi-Pohjan keskussairaalaa näihin päiviin asti.

Jussi erikoistui 80-luvulla urologiaan ajelemalla joka päivä Kemistä Ouluun kelillä kuin kelillä. Jussin ominta aluetta ovat olleet urologia ja raskas gastrokirurgia, joilla kummallakin alalla hän edustaa operatiivisilta taidoiltaan Suomen huippuja. Jussin vaatimattomuus on suorastaan kiusallista, harmillista että läheskään kaikki sairaanhoitopiirin ihmiset eivät varmaan tajua minkälainen suojelusenkeli heillä on ollut turvanaan. Käytännössä Jussi on päivystänyt yhtä soittoa viimeiset vuosikymmenet. Vaikka ei päivystysvuoroa olisikaan niin mökillekin lähtiessä hän saattaa murahtaa hoitajille: ”saa sitten soittaa”. Ja erinäisenkin kerran Subaru on yön pimeydessä saattanut kiitää satojakin kilometrejä ja tuonut leikkaussaliin maestron, joka ilmiömäisillä taidoillaan on pelastanut potilaan hengen. Jussin tuntevat kollegat voivat sanoa että ei enää sopivammalle henkilölle voisi tätä palkintoa antaa. Jussi on hyvän kirurgin prototyyppi, rauhallinen, harkitseva, taitava ja tietävä.

Suomen Kirurgiyhdistys valitsi vuoden 2010 kirurgiksi sydänkirurgi Juhani Kourin Kuopiosta.
Juhani Kouri on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1978. Kirurgian erikoislääkäriksi Kouri valmistui vuonna 1986 ja thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäriksi vuonna 1988. KYS:ssä Kouri on työskennellyt vuodesta 1983 lähtien, jolloin avosydänkirurgia alkoi Kuopiossa. Vuosien kuluessa hän on tehnyt ja osallistunut tuhansiin ohitusleikkauksiin ja läppätoimenpiteisiin.

Juhani Kouri on yli klinikkarajojen laajalti kollegojen ja hoitohenkilökunnan arvostama kirurgi.
Käytännön sydänkirurgin työn lisäksi Kouri on toiminut muun muassa lääketieteellisenä tutkimusjohtajana KYS:n Sydänsairaala-hankkeessa vuosina 2004–2006. Hankkeen pohjalta valmisteltiin KYS-Sydänkeskus, joka aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa.

Kourilla on myös lähivuosina edessä isoja haasteita, sillä hän aloitti joulukuun alussa vuonna 2010 KYS:n Puijon sairaalan laajennushankkeen projektipäällikkönä. Uuteen sairaalarakennukseen keskitetään muun muassa KYS:n leikkaustoiminta. Uusien tilojen rakentamisen myötä tavoitteena on myös tehostaa toimintoja.

Urologian erikoislääkäri, dosentti ja osastonylilääkäri Pekka Hellström on laajasti kollegojen, hoitohenkilökunnan ja potilaiden arvostama kirurgi, joka on sekä kirurgisilta taidoiltaan ja lääketieteellisiltä tiedoiltaan vailla vertaa. Pekka Hellström on pitkän uransa aikana kehittänyt Suomen urologiaa monin tavoin ja ottanut käyttöön Suomessa uusia hoitomuotoja esimerkiksi neurogeenisesta rakosta kärsiville potilaille (neuromodulaatio, botuliinitoksiini-injektiot). Kouluttajana hän on kärsivällinen ja ymmärtävä. Alaisiltaan hän edellyttää ahkeruutta, mutta osoittaa erityisesti omalla esimerkillään pyyteetöntä omistautumista urologisten potilaiden hoitoon ja häntä on kuvattu myös työmyyräksi joka saa paljon aikaisiksi. Pekka Hellströmissä on myös herkkyyttä ja empatiakykyä, minkä johdosta hän on laajasti pidetty kollega.

Vuoden 2009 kirurgiksi valittiin dosentti Hannu Paajanen Mikkelistä. Kirurgiksi Paajanen on valmistunut Tampereelta 1993 ja gastrokirurgiksi 1995 Kuopiosta. Hän on toiminut käytännön kirurgina Mikkelin keskussairaalassa pitkään. Hänet tunnetaan taitavana kirurgina. Hannu Paajanen on näkyvästi osallistunut keskusteluun kirurgian koulutuksesta ja kirurgian keskittämisestä. Hänen kannanottonsa ovat olleet perusteltuja ja ne on omiaan lisäämään kirurgin ammatin arvostusta. Hän on Mikkelin keskussairaalassa ylilääkärinä toimiessaan organisoinut systemaattisen erikoistuvien lääkärien runkokoulutusohjelman ja hänet tunnetaan taitavana ja pidettynä kirurgikouluttajana. Lisäksi Hannu Paajanen on tehnyt merkittävää kliinistä tutkimusta koko ajan toimiessaan käytännön kirurgina. Nämä tutkimukset on toteutettu keskussairaalassa ja julkaistu arvostetuissa alan lehdissä.

Hannu valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1979. Kirurgisen uransa hän aloitti Päijät-Hämeen keskussairaalassa välittömästi valmistumisensa jälkeen työskennellen siellä 1979-1984 ja siirtyi sen jälkeen suorittamaan kirurgian erikoislääkärin yliopistokoulutusta Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Palvelu Helsingissä venähti 6 vuoden mittaiseksi ja tuloksena oli kirurgian erikoislääkärin tutkinto vuonna 1987 ja thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkärin tutkinto 1990. Päijät-Hämeen keskussairaalaan Hannu palasi 1991 erikoislääkärin viran hoitajaksi ja onkin siitä lähtien yhtäjaksoisesti toiminut kirurgina Päijät-Hämeessä. Vuodesta 1996 lähtien Hannu toimi Päijät-Hämeen keskussairaalan thorax- ja verisuonikirurgian apulaisylilääkärinä, vuodesta 2003 vuoteen 2007 oman erikoisalansa ja päiväkirurgian osastonylilääkärinä ja lopulta vuodesta 2007 lähtien ylilääkärinä vastuualueenaan kirurginen onkologia.

Hannun otetta työhön kuvastavat termit johdonmukaisuus, järjestelmällisyys, laadukkuus, avuliaisuus ja koulutusmyönteisyys. Hyviä esimerkkejä järjestelmällisyydestä ja johdonmukaisuudesta ovat mm. Hannun laatimat rintasyöpäkirurgian sekä alaraajan ASO-taudin hoitoketjut Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella. Jatkuvaa hoidon laadun kehittämistä Hannu on pitänyt tärkeänä. Hannu aloittikin vartijaimusolmukebiopsiamenetelmän käytön rintasyövän hoidossa ensimmäisten joukossa Suomessa. Hannun avulias luonne on koeteltu useasti yön pimeinä hetkinä, jolloin sairaalassa päivystysvuorossa oleva kirurgi on tarvinnut verisuonikirurgista tukea.  Hämmästyttävän uutterasti Hannu on jaksanut tulla apuun aina tarvittaessa. Nuorempien kollegoiden koulutus ja heidän tukemisensa on Hannulle ollut tärkeä asia. Vuodesta toiseen kirurgiaan erikoistuvat ovat kehuneet saamaansa käytännön ja teorian opetusta thorax- ja verisuonikirurgian sekä rintasyöpäkirurgian alalla Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Hannulla on myös erittäin hieno tasavertainen asenne sairaalassa työskenteleviin kesäkandeihin ja amanuensseihin. Hannun aktiivista otetta heidän vastaanottamisessaan ja kouluttamisessaan on ilo seurata. Yksi Hannun hyviä ominaisuuksia on avarakatseisuus: hän osaa positiivisella tavalla kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja sekä miettiä ennakkoluulottomasti uusia tapoja potilaiden tutkimiseen ja hoitoon. Hoitohenkilökunta arvostaa Hannun täsmällisyyttä, perusteellisuutta, huolellisuutta osasto- ja leikkaustyössä sekä kärsivällisyyttä koulutustilanteissa.

Nuorehkosta iästään huolimatta Hannu on myös hyvä esimerkki ns. vanhanajan monitaitoisesta kirurgista. Voi sanoa, että laparoskooppista kirurgiaa lukuun ottamatta etenkin kaikki pehmytkudoskirurgia on Hannulle tuttua. Hyvä tekninen osaaminen, kaunis kudoksen käsittely ja huolellisuus kuvastavat hyvin Hannun leikkaustekniikkaa. Uransa aikana Päijät-Hämeen keskussairaalassa hän onkin ollut vastuussa usean kirurgian suppean erikoisalan potilaista.

Hannun harrastuksista tärkein on suunnistus, jota hän on harrastanut nuoresta lähtien. Tässä lajissa taidot ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle: hänen tyttärensä Sirkka-Liisa oli Asikkalan Raikkaan voittoisassa viestijoukkueessa Venlojen viestissä 2007.

Lisäksi Hannu on osallistunut vuosien ajan aktiivisesti seurakuntatyöhön, Suomen Kristillisen Lääkäriseuran ja Laskuvarjojääkärikillan hengellisen jaoston toimintaan.

Kenttä- ja katastrofilääkintä on myös läheinen Hannulle. Menestyksestä tällä alalla kielii sotilasarvo. Lukuisten hyvin suoritettujen kertausharjoitusten ansiosta Hannu on edennyt reservin lääkintämajuriksi.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut vuoden 2006 kirurgiksi ortopedi Kari Mäkelän Eteläpohjanmaan Keskussairaalasta. Kari Mäkelä tunnetaan taitavana ortopedina, jolla on laaja käytännön kokemus ammatistaan. Hänen työnsä jälki on laadukasta, leikkaustekniikkansa vähäeleistä ja atraumaattista. Hän on kehittänyt ortopedisia käytäntöjä työyhteisössään ja viime vuosina paneutunut proteesikirurgiaan. Hänelle on ominaista uupumaton työ potilaiden hyväksi ja kollegiaalisuus. Hän on tunnetusti hyvä opettaja; opiskelijoille, sairaalalääkäreille ja muille kollegoille.

Kari Mäkelä valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1977, kirurgian erikoislääkäriksi 1984 sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1987 Helsingin yliopistosta. Punaisen ristin komennuksilla hän on ollut 1980 luvulla Thaimaassa ja Pakistanissa. Ortopedina hän on ollut työssä Etelä-Pohjanmaan Keskussairaalassa valmistumisestaan saakka ja apulaisylilääkärinä 2000 lähtien.

Vapaa-aikanaan Kari Mäkelä on harrastanut judoa, mustan vyön judoka 1992. Hän on saavuttanut jääsurffin ikämiesten sarjassa 4. palkinnon 2005. Moottoripyöräharrastus ja yhteisö Bonebreakers MC on ollut lähellä sydäntä samoin oman Dukatin kunnostus. Akustisen kitaran soitto ja laulaminen olisivat voineet johtaa myös uravalintaan musiikin parista. Nyt musiikki on rakas harrastus, samoin kuin soitto erilaisissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon Apinaorkesteri ja Bandage.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut vuoden 2005 kirurgiksi verisuonikirurgi Ilkka Kantosen Meilahden sairaalasta. Ilkka Kantonen tunnetaan taitavana käytännön kirurgina, joka on erityisesti paneutunut vaativaan aorttakirurgiaan. Vuoden kirurgin valinnan perusteluissa luonnehdittiin Kantosta ahkeraksi työmieheksi ja hyväksi tiimityöskentelijäksi. Alunperin Kantonen erikoistui kirurgiaan Porissa ja Turussa ja väitteli Helsingissä 1999. Tieteellinen tutkimustyö jatkui New Yorkissa. Tällä hetkellä hän toimii HYKS verisuonikirurgian klinikassa erikoislääkärinä.

Suomen Kirurgiyhdistys on valinnut vuoden kirurgiksi 2004 plastiikkakirurgi Erkki Tukiaisen Töölön sairaalasta. Palkitsijan mukaan Erkki Tukiainen tunnetaan taitavana käytännön kirurgina, hyvänä opettajana ja tiedemiehenä.

Alun perin Tukiainen erikoistui kirurgiaan ja ortopediaan. 1980-luvulla Punaisen Ristin komennukset kenttäsairaaloihin Thaimaan ja Kamputsean rajalle sekä Angolaan herättivät hänen kiinnostuksensa plastiikkakirurgiaan.

Viime aikoina Tukiainen on ollut julkisuudessa leikattuaan Thaimaan katastrofin uhreja paikan päällä sekä myöhemmin Suomessa. Tätä nykyä hän toimii Plastiikkakirurgian klinikan vt. ylilääkärinä ja professorina.